Minulta kysytään usein, miksi olen päättänyt ryhtyä Life Coachiksi ja tässä blogissa ajattelin kertoa tarinan tästä päätöksestä.
Tarina alkaa vuodesta 2015.
Oli aika seikkailulle
Olen aikaisemmin opiskellut ympäristöpolitiikkaa Helsingin Yliopistossa ja kuljin määrätietoisesti tuolla urapolulla.
Olin haastavissa töissä Valtion palveluksessa. Työni oli todella kiinnostavaa ja sain oppia ja kokea haastaa itseäni joka päivä.
Samaan aikaan isäni oli saanut ALS-diagnoosin, että tiesimme, että hän tulee menehtymään parissa vuodessa. Tästä syystä jouduin aika paljon miettiä sitä, että jos mulle kävisi niin, että kuolisin ennen kuin pääsen eläkkeelle, mitä itse asiassa haluan elämälläni tehdä juuri nyt.
Oli lounastauko ja olin päättänyt lähteä joogatunnille. Työtilanne oli sellainen, että oli mahdollista pitää pieni tauko ja minulla oli tarve saada aikaa miettiä hetki näitä ajatuksia. Joogatunnin lopussa loppurentoutuksen aikana nousi vahvasti ajatus, että tarvitsen seuraavaksi seikkailun elämääni.
Ensimmäinen suuri päätös
Pohdin ajatusta seikkailusta päiviä ja viikkoja. Pitkä ja monen mutkan kautta kiertänyt pohdinta johti selkeään lopputulokseen. Päätin lähteä Galápagossaarille vapaaehtoistyöhön.
Päätös lähteä tuolle matkalle oli todella vaikea ja minun piti todella paljon hakea rohkeutta, jotta uskalsin. Matka vei paljon rahaa ja myös aikaa, mitä minun oli hankala järjestää kalenteriini. Ei ollut myöskään helppoa tehdä päätös lähteä yksin keskelle Tyyntä valtamerta espanjankieliseen paikkaan. Vaikka olin lukenut aikaisemmin espanjaa, taitoni eivät olleet kovinkaan hyvällä tasolla.
Muistan elävästi hetken, kun saavuin metsään San Cristobalin saarelle, johon olin ilmoittautunut vapaaehtoistyöhön. Katsoin ympärilleni ja huokaisin ja mietin, että mikä ihme tässä olikaan ollut niin vaikeaa. Metsässä oli ihanaa!
Oli todella yksi elämäni parhaista päätöksistä lähteä tuolle matkalle.
Syy, miksi kerron tätä tarinaa tulee tässä. San Cristobalilla ollessani minulla oli aikaa miettiä, mitä halusin elämältäni. Mitä haluaisin tehdä ja mitä haluaisin että elämässäni on. Ja noiden muutaman viikon aikana nousi vahvasti ajatus, että haluan olla ammatikseni Life Coach.
Samalla nousi kuitenkin vahvasti ajatus siitä, että ennen Life Coachiksi kouluttautumista haluan kouluttautua joogaohjaajaksi, koska jooga oli itselleni ollut niin tärkeä työkalu itseni kehittämisessä.
Toinen suuri päätös
Eräänä viikonloppuna tulimme muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa metsästä
Puerto Baquerizo Morenon kylään. Suuntasin nettikahvilaan tarkistamaan sähköpostejani ja joltakin sähköpostilistalta oli tullut ilmoitus, että Joogakoulu Shanti Helsingissä oli järjestämässä ensimmäistä joogaohjaajakoulutusta. Shanti oli jo vuosia ollut yksi ihanimmista tuntemistani paikoista ja ajatus siitä, että saisin Kylli Kukkin ja Meri Mortin kanssa viettää kokonaisen vuoden joogan ja itseni kehittämisen parissa toi ihoni kananlihalle innostuksesta.
Katsoin koulutuksen hintaa ja mietin jälleen kauhuissani, mistä saisin rahat koulutusta varten. Mietin, uskallanko lähteä koulutukseen. En tuossakaan tilanteessa tiennyt yhtään, mitä päätöksestä voi seurata. Tuleeko minusta lopulta joogaohjaajaa ja mitä sen jälkeen tapahtuisi.
En ole yleensä spontaania tyyppiä, mutta päätin sillä hetkellä ilmoittautua koulutukseen. Muistan vielä tuon hetken, kun lähetin ilmoittautumiseni sähköpostilla ja minut valtasi se samanlainen keveys, mikä oli tullut päätöksestä lähteä tuolle seikkailumatkalle, jolla parhaillaan olin. Upea keveys siitä, että olin tehnyt päätöksen, joka jännitti ja pelotti, ja astunut uudelle polulle.
Tulin Galápagossaarilta kotiin ja opiskelin seuraavana vuonna Shantissa joogaohjaajaksi. Jälkikäteen ymmärrän, miten tärkeää tämä on ollut. Opin tuon vuoden aikana todella paljon itsestäni, opin rohkeudesta ja opin toisista ihmisistä. Ja kaikki tämä on ollut minusta todella tärkeä pohja, kun olen nyt myöhemmin tehnyt Life Coachin työtä.
Kolmas suuri päätös
Palasin takaisin työhöni Valtiolla. Ja tavallaan unohdin siinä arjen pyörteessä Life Coachin unelman. Ei se kuitenkaan tuntunut hirveän fiksulta lähteä yrittäjäksi. Ja pidin myös todella paljon työstäni, jossa sain työskennellä ympäristöasioiden parissa.
Ja sitten isäni menehtyi.
Jouduin uudelleen kasvotusten elämän rajallisuuden kanssa. Jouduin uudelleen pohtimaan sitä, mitä haluan omasta elämästäni. Jouduin myös huomaamaan, että olin todella uupunut silloisessa työssäni. Kaikki tämä oli kuin suuri isku suoraan vasten kasvoja ja totesin, että nyt tai ei koskaan. Nyt opiskelen Life Coachiksi ja jatkan sitä unelmaa, mikä heräsi silloin vuonna 2015.
Kun määräaikainen työsuhteeni päättyi, päätin, että nyt en enää hae uudelleen Valtiolle, vaan haen Life Coach -koulutukseen. Löysin erinomaisen koulutuksen Co-active Training Institutesta (CTI) ja vuoden 2019 aikana kävin nuo koulutukset läpi ja ryhdyin työskentelemään Coahina. Ja tässä kaikessa on ollut se sama keveys, jonka huomasin silloin aikaisemmin San Cristobalin metsässä ja Shantin joogaohjaajakoulutukseen ilmoittautumisen yhteydessä.
Minulle tuo keveys kertoo siitä, että olen rohkeasti tekemässä itselleni tärkeitä asioita.
Ja samaan tapaan, kun San Cristobalin metsään saapuessa mietin nyt, miksi ihmeessä en tehnyt tätä jo aikaisemmin.
Pidän todella paljon työstäni. Viikonloppujen odottelun sijaan rakastan nykyisin arkipäivä, koska saan tehdä tätä työtä.
Oli aika rohkeudelle
Kaikkein tärkein oppi tästä kaikesta itselleni on, että rohkeus todellakin kannattaa.
Samalla tavalla, kuin silloin 2015, koen että haluan ottaa rohkeasti askelia siihen suuntaan, mikä tuntuu oikealta, vaikka en tiedä tarkasti, mihin olen lopulta menossa. En tiedä missä olen Life Coachina viiden vuoden päästä. Minulla on visioita ja paljon ajatuksia ja ideoita. Minulla on unelmia. Ja minulla on rohkeutta.
Minulla ei ollut mitään tietoa, miten tulisin pärjäämään Galápagossaarilla ja mitä siellä tapahtuisi. Ja siellähän tapahtui todella loistavia asioita! Tapasin mahtavia ihmisiä ja sain upetia kokemuksia.
En myöskään tiennyt, mitä joogaohjaajakoulutuksesta seuraisi. Ja myös se oli niin ainutlaatuinen kokemus, että en vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois.
Olen jälleen samassa tilanteessa. En tiedä varmasti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja tätä yrittäjänä oleminen onkin - ja elämä ylipäänsä! Tulevaisuus on aina monilta osin epävarmaa. Olen silti päättänyt olla rohkea. Olen päättänyt yrittää ja oppia ja onnistua, ja epäonnistumisia sattuu matkalle myös. Minusta kuitenkin se, että on ajatus itselle tärkeästä asiasta mitä haluaisi kokeilla, ja ei silti tee asialle mitään, on suurempi epäonnistuminen kuin se, että tekee ja sitten joku asia menee pieleen.
Halusin kertoa tämän tarinan, koska puhun Coachina rohkeudesta ja sen tärkeydestä. Ja oma intohimoni tätä aihetta kohtaan kumpuaa juuri tästä tarinasta. Vaikeista ja suurista valinnoista, jotka olen itse tehnyt. Ja kaikesta siitä epävarmuudesta ja riskeistä, jotka ovat aina ilmassa silloin, kun tekee jotakin, minkä lopputulosta ei voi tietää etukäteen.
Ja silti se matka kohti sitä unelmaa ja tavoitetta on ainakin minun kokemuksieni perusteella täysin korvaamaton.
Minkä rohkean päätöksen sinä haluaisit elämässäsi tehdä seuraavaksi?
Comments